Kotikissa hallitsee jäntevän vartalonsa mestarillisesti

Kissat liikkuvat sulavasti ja pystyvät kulkemaan kehoaan pienemmistä aukoista. Mikä tekee niistä näin ketteriä?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Kissan notkeus johtuu ennen kaikkea laajasti liikkuvista nivelistä ja vahvoista mutta joustavista lihaksista ja jänteistä. Kissan tukiranko koostuu noin 250 luusta. Selkärangan ja kaulanikamien väliset lihakset mahdollistavat vartalon taipumisen kaikkiin suuntiin. Kissa pystyy pudotessaan yleensä kääntymään ilmassa asentoon, jossa sen jalat osuvat alustaan ensimmäisinä. Tällainen liikesarja edellyttää notkeutta ja kehittynyttä tasapainoaistia. Normaalipainoinen kissa voi livahtaa aukosta, jonka läpimitta on suunnilleen yhtä suuri kuin sen viiksikarvojen kärkien väli. Kun kissalle tulee kiire, se alkaa loikkia eteenpäin. Tällöin sen jousen tavoin toimiva selkäranka antaa loikille lisää pituutta. Tällainen suuria lihaksia rasittava liikkumistapa kuluttaa kuitenkin paljon energiaa, eikä kissa tavallisesti loikikaan pitkiä matkoja vaan yrittää päästä turvaan esimerkiksi kiipeämällä puuhun. Luustoltaan ja lihaksistoltaan koti- eli kesykissa ei poikkea olennaisesti muista kissaeläimistä. Kotikissan luuranko on lähes yhtenevä tiikerin luurangon kanssa lukuun ottamatta rintakehää, joka eläinten kokoon suhteutettuna pienempi. Myös kielen tyvi on erilainen. Ero selittää sen, miksi kotikissa kehrää mutta tiikeri ei. Lisäksi kesykissan kynsien suojustupet ovat pidemmät ja häntä taipuisampi kuin tiikerin.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: