Kenguru loikkii mieluiten eteenpäin

Luontodokumenteissa kengurut hyppelevät aina vain eteenpäin. Osaavatko ne peruuttaa?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Kengurun elimistö on sopeutunut lajinkehityksen aikana hyppelevään liikkumiseen. Sen lihaksikkaat takaraajat ovat eturaajoihin verrattuina erittäin pitkät ja toimivat jännitetyn jousen lailla. Kengurun tukeva pitkä häntä tasapainottaa tehokkaasti hyppyliikettä ja estää sitä kallistumasta liikaa eteenpäin sekä maakosketuksen että ilmalennon aikana. Hyppely on tehokas liikkumistapa. Kengurun fysiologiset ominaisuudet tekevät loikkimisesta myös erittäin taloudellista: kengurun energiankulutus on hyvin pieni suhteutettuna sen saavuttamaan liikkumisnopeuteen. Kun kenguru nyhtää ruohoa suuhunsa, sen elimistön rakenteen heikkoudet tulevat selvästi esiin. Se ikään kuin nilkuttaa ja ryömii pieniin eturaajoihinsa nojaten. Tällöin sen on tuettava takaruumistaan hännällä, jotta se saisi siirrettyä takaraajojaan. Kengurun kömpelöistä liikkeistä näkee, että sen on vaikeaa liikkua muuten kuin hyppimällä. Myös sen hyppelytekniikalla on puutteensa: vaikka nopeat suunnanmuutokset onnistuvat, taaksepäin loikkiminen ei oikein suju.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: