Jäkälä on porolle vain talviruokaa

Kuinka ravinteikasta jäkälä on? Tarvitsevatko porot sen lisäksi muuta syötävää?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Jäkälät voivat kasvaa jopa paljailla kallioilla. Ne ovat sieniä, jotka muodostavat sekovarren jonkin levän, esimerkiksi yksisoluisen viherlevän tai syanobakteerin, kanssa. Yhteiselon muoto on symbioosi, eli molemmat osapuolet hyötyvät: Levät huolehtivat yhteyttämisestä ja tuottavat energiaa myös sienen käyttöön. Sieni taas tarjoaa levälle kasvualustan, suojaa levää kuivumiselta ja siirtää maaperästä kivennäisiä myös levän käyttöön. Talvisin Pohjolan luonnossa ei juuri ole tuoretta syötävää. Jäkälät ovatkin porojen tärkeintä talviravintoa. Porot syövät pääasiassa poronjäkäliä, jotka eivät sisällä selluloosaa kuten märehtijöiden yleensä suosimat kasvit. Niissä on kuitenkin suuria määriä energiapitoista pitkistä sokerimolekyyleistä koostuvaa hemiselluloosaa. Sekin pilkkoutuu poron ruuansulatuksessa. Jäkälä ei silti riitä porojen ympärivuotiseksi ravinnonlähteeksi. Se sisältää vain vähän poroille tärkeitä natriumia ja typpeä. Niitä porot hankkivat kesäisin varastoon syömällä sieniä, ruohoa, pajuja ja sammalta.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: