Virtaus ei hävitä hyönteisiä joesta

Jokikalat pystyvät tunnetusti uimaan vastavirtaan. Miten selkärangattomat, kuten hyönteisten toukat, pysyttelevät paikallaan veden virratessa?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Jokieliöstö koostuu pääasiassa sienistä, bakteereista, levistä, isoista vesikasveista, pohjaeliöistä ja kaloista. Pienistä pohjaeliöistä runsaslukui-simpia ovat hyönteisten, kuten päiväkorentojen, surviaissääskien ja mäkäröiden, toukat. Pohjaeliöt tulevat toimeen melko kovassakin virtauksessa. Ne voivat kaivautua pohjaan tai pysytellä paikoillaan imukuppien tai rihmojen avulla, mutta nekin kulkeutuvat toisinaan kohti alajuoksua. Valaistus vaikuttaa pohjaeliöiden käyttäytymiseen siten, että ajautuminen virran mukana on yleisempää yöllä kuin päivällä. Pohjaeliöiden lajisto vaihtelee muun muassa veden laadun, lämpötilan ja pohjan rakenteen mukaan, sillä ne vaikuttavat tarjolla olevan ravinnon laatuun. Kovassa virtauksessa pinnan tuntumassa elävien selkärangattomien määrä on pienempi kuin seisovassa tai hitaasti virtaavassa vedessä tai joen rantamilla. Pinnalla tai pintavesissä elävien lajien kulkeutuminen virran mukana on väistämätöntä. Isossa-Britanniassa Walesissa tehdyn tutkimuksen mukaan jo pienestä joesta huuhtoutuu mereen yli 260 000 purokatkaa vuodessa. Eläimet eivät ole passiivisina virran vietävinä, vaan ne yrittävät siirtyä aina tilaisuuden tullen kohti yläjuoksua. Joidenkin värysmatolajien tiedetään uivan jatkuvasti vastavirtaan. Virtaus ei kuitenkaan pysty tyhjentämään jokea selkärangattomista. Esimerkiksi lentävien hyönteisten toukista ja nymfeistä kehittyvät täysikasvuiset naaraat munivat usein saman puron yläjuoksulle. Tämä on saatu selville seuraamalla naaraiden lentoreittiä niihin ruiskutetun radioaktiivisen aineen perusteella.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: