horse skull

Hevosen historia alkoi jo 4,5 miljoonaa vuotta sitten

700 000 vuotta vanhojen luiden kartoitus on uusin saavutus tutkimuksessa, jossa fossiileista etsitään kemiallisia merkkejä.

maanantai 25. marraskuuta 2013 teksti Rasmus Kragh Jakobsen

Dna, proteiinit ja molekyylit ovat tulevaisuudessa arkeologien ja paleontologien työsarkaa. Uudet menetelmät mahdollistavat muinaislöytöjen tutkimisen molekyylitasolla.

Viime kesänä Kööpenhaminen luonnonhistorian museon tutkijaryhmä osoitti, mitä dna:sta ja proteiineista irtoaa yhdessä. Ryhmä kartoitti noin 700 000 vuotta sitten eläneen hevosen perintötekijät. Perimän kartoituksessa lyötiin entinen ikäennätys yli kymmenkertaisesti.

Geneettinen ohjekirja

Genomi eli eliön perimä on kuin geneettinen ohjeistus, jonka mukaan eliö muodostuu. Esimerkiksi hevosen perintötekijät paljastivat hevosten kehityksen ulottuvan peräti 4,5 miljoonan vuoden taakse

Hevosen historia on siis kaksi kertaa niin pitkä kuin tähän asti on uskottu. Genomista selvisi myös se, että mongolialainen przewalskinhevonen muistuttaa eniten hevosten muinaisia esivanhempia.

Muut Pohjois-Amerikassa ja Australiassa elävät ”villit hevoset” polveutuvat itse asiassa kesyhevosesta, mutta przewalskinhevonen on 100-prosenttisesti aito villihevonen.

Immuunijärjestelmä ratkaisee

Hevonen on oppikirjaesimerkki siitä, miten evoluutio etenee. Nyt tutkijat ovat päässeet molekyylitasolla näkemään, mitkä seikat ovat johtaneet siihen, että hevonen on selvinnyt hengissä ja kehittynyt nykyisin tunnetuksi hevoseksi.

Kun tutkijat vertasivat aasin, viiden nykyisin elävän kesyhevosen ja 43 000 vuotta vanhan hevosfossiilin perimää, kävi ilmi, että erityisesti hyvä hajuaisti ja vahva immuunijärjestelmä ovat olleet ratkaisevia seikkoja.

Hevosen hajuaistiin ja immuunijärjestelmään liittyvät perimän osat ovat nimittäin pysyneet suunnilleen samanlaisina 700 000 viime vuoden ajan.

Tämä viittaa siihen, että vain ne hevoset, joiden hajuaisti on toiminut hvyin ja jotka ovat olleet vähiten sairaana, ovat selvinneet hengissä ja kyenneet siirtämään perimäänsä seuraaville sukupolville.

Molekyyli on aikakone

Tutkitun perimän ikä, 700 000 vuotta, osoittaa, että dna ja muut molekyylit ovat kuin aikakone, joka avaa ikkunan menneisyyteen.

Maailman johtaviin vanhan dna:n tutkijoihin kuuluva professori Eske Willerslev Tanskan luonnonhistorian museosta arvioi, että 1,2 miljoonaa vuotta sitten eläneiden eläinten perimä on kartoitettavissa. Onnistuminen vaatii kuitenkin hyvää lähtökohtaa, esimerkiksi jäässä säilyneitä jäännöksiä.

"Antarktiksessa jäännökset ovat säilyneet jäässä niin hyvin, että en yllättyisi, jos siellä päästään jopa kaksi miljoonaa vuotta ajassa taaksepäin", toteaa Willerslev.

Proteiineilla voidaan kurkistaa kauas historiaan

Dna:n avulla päästään siis mahdollisesti kahden miljoonan vuoden taakse, proteiinit valottavat sitäkin varhaisempaa kehitystä. Jopa miljoonia vuosia vanhoista kivettymistä on voitu erottaa alkuperäisiä orgaanisia jälkiä, vaikka on oletettu, että kaikki eloperäinen aine on hävinnyt niistä jo aikoja sitten.

Esimerkiksi 68 miljoonaa vuotta vanhan hirmuliskofossiilin luusta on löydetty verisuonia. Yhdysvaltalaisen Ohion valtionyliopiston tutkijat taas onnistuivat tunnistamaan eloperäisiä molekyylejä merililjoista, jotka elivät 340 miljoonaa vuotta sitten. Se on alan ehdoton ennätys.

Tuoreesta Tieteen Kuvalehdestä voit lukea lisää siitä, miten kemia tarkentaa kuvaa muinaislöydöistä.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: