Pussihukka † 1936

Galleria: Sukupuutoilla on eroa

Ihminen on tahallaan tai tahattomasti hävittänyt ainakin tuhat eläinlajia 500 viime vuoden aikana. Aina tilanne ei ole silti aivan niin synkkä kuin on luultu. Tilastojen mukaan joka kolmas hävinneeksi luultu laji onkin yhä elossa ihmisen tietämättä.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Monet tutkijat ovat sanoneet, että maailmassa on käynnissä kuudes joukkotuho. Eläin- ja kasvilajeja häviää niin tiuhaan tahtiin, että katoa voidaan verrata viiteen vuosimiljoonien takaiseen hävitysaaltoon, jotka pyyhkäisivät Maan päältä suuren osan koko lajistosta. Tällä kertaa syyllinen ei ole asteroidin isku tai muu ulkoinen voima vaan ihminen.

Kadonneiden lajien määrästä on monia laskelmia. Luvut vaihtelevat muun muassa siksi, että vuonna 1500, jota käytetään vertailukohtana, tietämys eläin- ja kasvikunnasta oli kovin erilainen kuin nykyään ja moni senaikainen tieto on hyvin tulkinnanvarainen. Yleinen arvio on kuitenkin se, että 500 viime vuoden aikana on kuollut sukupuuttoon tuhat lajia.

Australialaisen Queenslandin yliopiston biologit Diana Fisher ja Simon Blomberg antavat kuitenkin toiveikkaamman kuvan eläinkunnan tilanteesta. He ovat käyneet läpi 187 sukupuuttoon kuolleeksi julistettua nisäkäslajia ja havainneet, että kolmasosa niistä on myöhemmin palautettu elävien kirjoihin. Jos tulos on yleistettävissä muihin eläin- ja kasviryhmiin, eliökunta voi olla paljon kirjavampi kuin on oletettu.

Maailman yleisin lintu tapettiin sukupuuttoon

Sukupuuttoon kuoleminen kuulostaa peruuttamattomalta, mutta tuhon määritelmä on varsin ongelmallinen. Missä vaiheessa voidaan todeta, että jokin laji on hävinnyt lopullisesti?

1990-luvun loppuun asti oli yleinen käytäntö julistaa laji hävinneeksi, kun sen edustajista ei ollut tehty ainoatakaan havaintoa 50 vuoteen. Nykyisin sukupuuton määritelmää on muutettu hieman monimutkaisemmaksi niin, että nyt lajia pidetään sukupuuttoon kuolleena, jos sitä ei ole havaittu sen elinkaaren ja elintapojen mukaan määritettynä ajanjaksona ja jos siitä ei toistuvista etsinnöistä huolimatta ole tehty havaintoja sen tunnetuilla ja mahdollisilla elinalueilla.

Lajien sukupuuttoon johtavat syyt voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään. Ne ovat: ihmisen toiminta, ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofi. Ihmisen toimintaan luetaan metsästys, metsänhakkuut ja saastuttaminen. Lajia voidaan metsästää joko hyötykäyttöön, tai se voidaan hävittää haitallisena.

Eläinlaji saattaa kadota myös siksi, että toinen laji valtaa sen elinalueen tai omii sen ravinnon. Näin on käynyt muun muassa silloin, kun ihminen on tarkoituksellisesti tai tietämättään siirtänyt lajeja alueille, joilla niitä ei luonnostaan esiinny.

Joidenkin lajien sukupuutto on kahden tai useamman tekijän tulos. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on amerikkalainen muuttokyyhky, jonka kohtaloksi koituivat ylimitoitettu metsästys ja elinalueiden hävitys.

1700-luvulla ja vielä 1800-luvun alussa tutkijat olivat vakuuttuneita siitä, että muuttokyyhky oli runsaslukuisin koskaan maailmassa elänyt lintu. Kyyhkyä metsästettiin surutta, ja samaan aikaan hakattiin uudisasutuksen tieltä Pohjois-Amerikan metsiä, joissa linnun pesimäalueet sijaitsivat. Viimeinen tunnettu muuttokyyhky kuoli Cincinnatin eläintarhassa Yhdysvalloissa 1914.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: