Eläin askeltaa käytännöllisesti

Eläimillä on erilaisia askellajeja käynnistä raviin ja laukkaan. Miksi jotakin astuntatapaa suositaan?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Eläinten askellajit ovat syntyneet eri tarpeisiin. Pitkäraajaiset ja lyhyt- ja korkeavartaloiset eläimet suosivat usein passikäyntiä eli peitsausta, jossa samanpuoleiset jalat liikkuvat yhtä aikaa eteen. Esimerkiksi kamelit ja kirahvit peitsaavat vähentääkseen omiin jalkoihinsa kompastumisen vaaraa. Peitsaus on hieman epävakaa liikkumistapa, mutta se tuottaa harvoin merkittäviä ongelmia kamelien ja kirahvien luontaisessa elinympäristössä. Sen sijaan islanninhevoset, jotka liikkuvat usein hankalassa maastossa, hallitsevat erikoisen peitsauksen ja tavallisen käynnin välimuodon, nelitahtisen töltin. Töltin askeljärjestys ei poikkea tavallisesta käynnistä, jossa jokainen jalka koskettaa vuoronperään maata, mutta se on tahdiltaan nopeampi. Töltti on ratsastajalle tasainen ja miellyttävä askellaji, ja sen taitava hevonen pystyy taittamaan pitkiä matkoja vakaasti ja vauhdikkaasti. Myös energiankulutuksella on merkitystä liikkumistavalle. Eri nisäkäslajit säästävät voimiaan esimerkiksi lumessa kulkiessaan lajityypillisillä askellajeilla. Muun muassa kettu juoksee eri nopeuksilla ravia, eli sen vastakkainen etu- ja takajalka painuvat lumeen yhtä aikaa, kun taas jänis liikkuu hypellen ja laukaten, eli sen kaikki neljä raajaa ovat hetkittäin irti alustasta.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: