Eläimetkin surevat

Ihminen kokee surua esimerkiksi silloin, kun hän menettää läheisen ihmisen. Tuntevatko myös eläimet surua?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Suremista muistuttavaa käytöstä on havaittu monilla lajeilla muun muassa silloin, kun eläimelle läheinen yksilö kuolee. Esimerkiksi sureva emonorsu voi valvoa poikasensa ruumiin vieressä päiväkausia korvat ja pää painuksissa. Poikaset, jotka ovat nähneet emonsa tapettavan, nukkuvat huonosti ja heräävät usein huutaen kesken uniaan. Yksi tunnetuimmista eläinten tunne-elämän tutkijoista on yhdysvaltalaisen Bowling Greenin yliopiston emeritusprofessori Jaak Panksepp, joka on niin sanotun affektiivisen neurotieteen kehittäjiä. Hän uskoo, että perustunteet ovat alkuperältään biologisia ja siksi keskeinen osa kaikkien nisäkkäiden hermojärjestelmää. Pankseppin mukaan kaikki nisäkkäät kokevat surua, vihaa, pelkoa, yksinäisyyttä ja iloa. Puhtaasti inhimillisiä tunteita näyttävät olevan häpeä, ylpeys ja syyllisyys.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: