Siamopithecus

Apinat saivat alkunsa Aasiassa

Etelä-Thaimaassa vanhalla hiilikaivosalueella tehdyissä kaivauksissa löydettiin 35 miljoonaa vuotta vanhat kädellisen leuat. Ne vihjaavat siihen suuntaan, että myös ihmisen kehitykseen liittyvien apinalajien juuret ovat Aasiassa – eivätkä siis Afrikassa niin kuin valtaosa tutkijoista on katsonut.

maanantai 31. tammikuuta 2011 teksti Anya Palm

Vuonna 1996 eteläthaimaalaisessa Krabin maakunnassa etsittiin fossiileja Thaimaan ympäristöministeriön mineraalivarantojen osastossa työskentelevän paleontologin Yaowalak Chaimaneen johdolla. Tutkijaryhmän johtaja muistaa erittäin hyvin sen päivän, jolloin hylätyssä hiilikaivoksessa tehtiin todella merkittävä löytö:

– Minua pyydettiin katsomaan, mitä toverini olivat löytäneet. Fossiili näytti minusta aivan kädellisen leuoilta. Se oli iso ja melko ehjä, mutta äkkiseltään oli vaikea sanoa, mistä eläimestä oikein oli kysymys, Chaimanee kertoo.

Tarkempi tutkimus paljasti, että leukaluut kuuluivat ennen tuntemattomalle hyvin kehittyneelle kädellislajille, joka eli noin 35 miljoonaa vuotta sitten. Tieteelliseksi nimekseen Siamopithecus eocaenus saanut apina painoi seitsemisen kiloa. Laji oli yksi niistä nisäkkäistä, jotka täyttivät sukupuuttoon kuolleilta muinaismatelijoilta vapautuneet ekolokerot eoseenikaudeksi kutsutun geologisen ajanjakson aikana suunnilleen 58–34 miljoonaa vuotta sitten.

Teoria kyseenalaistettiin

Varhainen aasialaiskädellinen pakottaa tarkistamaan vallalla olevaa käsitystä, jonka mukaan apinat syntyivät Afrikassa ja levisivät sieltä muihin maanosiin. Kenialaislöytö, jonka iäksi on määritetty 32 miljoonaa vuotta, sekä joukko egyptiläisiä fossiileja ovat puhuneet afrikkalaisen alkuperän puolesta, vaikka Aasiasta on aiemminkin löydetty vanhoja kädellisten luita. S. eocaenus on aiheuttanut hämminkiä tutkijapiireissä, vaikka Chaimanee pitää lajinmääritystä ja iänmääritystä hyvin luotettavina.

Arvokasta fossiilia ei ole museoitu, vaan Chaimanee säilyttää sitä tutkimussyistä yhä kirjoituspöytänsä laatikossa. Heikosti kiiltävä, sileäpintainen aarre käsittää alaleuan hampaineen ja yläleuan, jossa on säilynyt neljä hammasta. Kokonaisuuteen kuuluu myös poskiluun osa.

– On selvästi nähtävissä, että silmät eivät sijainneet pään sivuilla, vaan ne suuntautuivat eteenpäin. Eläimen kuono oli litteä, ja sillä oli melko suuret aivot. Nämä seikat kertovat lajin kehittyneisyydestä, Chaimanee selittää.

Chaimaneen mukaan S. eocaenusta voidaan pitää rakennepiirteidensä perusteella varsinaisena apinana. Toisin sanoen se ei ollut makien ja lorien kaltainen niin sanottu puoliapina.

Taustaa

Muinaisapina kuului ihmisen kehityshaaraan

Nykykädelliset jakautuvat kehityshistoriallisesti kahteen päälinjaan. Toiseen kuuluvat usein puoliapinoiksi kutsutut lajit, toiseen taas ne lajit, joita pidetään varsinaisina apinoina ja ihmisinä. Jälkimmäiseen kuului myös Siamopithecus eocaenus.

Teema

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: