Kärpäsentoukka näkee koko kropalla

Banaanikärpäsen toukka tarvitsee ravintoa ja suojaa voidakseen kehittyä aikuiseksi kärpäseksi. Sen eloonjäämisstrategia on yksinkertainen: se kaivautuu syvälle hedelmään, missä sillä on yllin kyllin syötävää ja mistä linnut ja muut pedot eivät sitä löydä.

Täysikasvuisen kärpäsen silmä on monimutkainen näköelin, jolla on helppo tarkkailla ympäristöä. Silmien aiheet eli valoherkkien ­solujen rykelmät kehittyvät jo varhain toukkavaiheessa. Niiden avulla toukka suunnistaa porautuessaan hedelmän suojiin. Tämä on tiedetty jo pitkään. Epäselvää on sen sijaan ollut, miten toukka tietää, miten syvälle sen pitää kaivautua, ettei sen takapää jää pilkottamaan ulos hedelmästä petojen armoille.

Kalifornian ja New Yorkin yliopistojen ja Howard Hughesin lääketieteellisen tutkimus­laitoksen tutkijoiden yhteishankkeessa on saatu valaistusta kärpäsentoukkien näkö­kykyyn. Yang Xiangin johtama tutkijaryhmä havaitsi, että banaanikärpäsen toukalla on valoherkkiä soluja kaikkialla ruumiissaan. Ihossa sijaitsevat solut reagoivat auringon­valoon, ja kun viimeinenkin pyrstön päässä oleva solu aistii vain pimeää, toukka tietää olevansa turvassa ja voi keskittyä syömiseen.

Selvittääkseen asian yhdysvaltalaistutkijat tuottivat muuntogeenisen banaanikärpäs­kannan, jolle ei kasva silmiä. Silmien aiheiden puutteesta huolimatta kärpäsentoukat kuitenkin löysivät sujuvasti tiensä hedelmän sisuksiin. Selitys löytyi, kun tutkittiin toukkien iho. Siinä oli runsaasti valoherkkiä soluja.