Hajupommi hätistää hyttyset

Hyttyset kuuluvat maailman vaarallisimpiin eläimiin. Etenkin monet lämpimien seutujen lajit voivat kantaa erilaisia taudinaiheuttajia. Hyttysten välityksellä leviävät muun muassa malaria, denguekuume ja keltakuume. Joka vuosi ainakin miljoona ihmistä kuolee saamaansa tartuntaan. Erityisesti kehitysmaissa hyttysten välityksellä tarttuvat taudit ovat yksi tärkeimmistä lapsikuolleisuuden syistä.

Vaikka hyönteismyrkyt ja -karkotteet sekä hyttysverkot vähentävät tartuntoja, ongelmaan on kaivattu tehokkaampia, turvallisempia ja kätevämpiä ratkaisuja. Koska kokemus on osoittanut, että ihmiset vetävät hyttysiä puoleensa niin uloshengitysilmallaan kuin ominaishajullaankin, parhaiden torjuntakeinojen on arveltu löytyvän hyttysistä itsestään. Viimeaikainen tutkimus osoittaa asian olevan juuri näin: ratkaiseva tekijä on hyttysten hyvin tarkka hajuaisti.

CO2-tuprahdukset houkuttelevat hyttysiä

Hyttysten ”nenä” koostuu sadoista karvaa muistuttavista putkista, joita niillä on imukärsässään, tuntosarvissaan ja leukarihmoissaan. Jokainen ohut pilli sisältää herkästi eri hajumolekyyleihin reagoivia niin sanottuja cpA-hermoja, jotka välittävät aivoihin tietoa kulloinkin ilmassa olevista yhdisteistä. Tuntosarvet ovat herkkiä hajuille, kun taas leukarihmoja ärsyttää hiilidioksidi (CO2).

Pistämismahdollisuuden hyttynen tajuaa saavansa sitten, kun uhrista lähtee lämpöä, kosteutta ja hiilidioksidia sopivalla tavalla. Ihmi­nen ja muut nisäkkäät herättävät huomiota vapauttamalla ympäristöönsä säännöllisin välein kosteaa hiilidioksidipitoista uloshengitys­ilmaa.

Niin ulkona kuin sisälläkin näistä CO2-tuprahduksista syntyy sarja, jonka hyttynen pystyy hajuaistillaan rekisteröimään. Kun ­tällainen hajutuntomerkki ärsyttää cpA-hermoa, aivoihin lähtee viestejä aaltomaisina sähkölatauksina, toimintajännitteinä. Näin hyttynen tulee tietoiseksi lähellä olevasta veren lähteestä ja alkaa lähestyä sitä vakain tuumin.

Peitehajut piilottavat ihmisen

Kalifornian yliopiston tutkijaryhmä sai jokin aika sitten selville, että hyttysiä voidaan estää havaitsemasta hengitystä tietyillä kemikaaleilla. Tutkimuksen lähtökohtana olivat banaanikärpäset, joiden kyky erottaa hajuja perustuu samankaltaiseen järjestelmään kuin hyttysten.

Banaanikärpäset suhtautuvat kuitenkin hiilidioksidiin toisin kuin hyttyset, sillä CO2 on tärkein komponentti niiden varoitusmerkkinä käyttämässä kemiallisessa yhdisteessä. Siitä huolimatta banaa­nikärpäset tunte­vat voimakasta vetoa kypsiin hedelmiin, joista vapautuu runsaasti hiilidioksidia. Kyse on näennäisestä ristiriidasta, sillä pehmentyvät hedelmät tuottavat myös hajuaineita, jotka suuntaavat banaanikärpästen huomion muuhun kuin hiilidioksidiin.

Tutkimusten mukaan osa hajumolekyyleistä salpaa cpA-hermot ja estää hyönteistä havaitsemasta hiilidioksidia. Kemialliset analyysit ovat paljastaneet useita hyttysten hajuaistin toimintaa rajoittavia aineita. Esimerkiksi butanoni ärsyttää niiden cpA-hermoja samalla tavalla kuin hiilidioksidi.

Koska aivot eivät pysty erottamaan saapuvista impulsseista, onko ilmassa butanonia vai hiilidioksidia, butanonilla on mahdollista peittää hiilidioksidin läsnäolo. Kun ilman butanonipitoisuus on riittävän suuri, cpA-hermot sähköttävät jatkuvasti niin tiuhaan tahtiin, että ne eivät pysty reagoimaan hiilidioksidiin, joka on peräisin vaikkapa ihmisen uloshengityksestä.