Delfiini aistii sähkökentän

Valaisiin kuuluvilla delfiineillä on vielä sikiöaikana viiksien aihiot, mutta niistä ei kehity monille muille nisäkkäille ominaisia tuntokarvoja. Siksi pitkään on oletettu, että delfiinien nokassa esiintyvät kuopat olisivat vibrissojen eli sierainkarvojen jäänteitä, onhan esimerkiksi hylkeil­lä viikset. Saksalaisen Rostockin yliopiston tutkimus osoittaa kuitenkin, että vanha oletus joutaa tieteen romukoppaan.

Saksalaistutkijoiden mukaan kuonokuopat liittyvät sähköaistiin, jota delfiinit käyttävät hyväkseen, kun ne saalistavat.

Jo kauan on tiedetty, että sellaiset munivat nisäkkäät kuin vesinokkaeläimet pystyvät havainnoimaan sähkökentän muutoksia, joita niiden ympäristössä liikkuvat eläimet saavat aikaan, mutta aikaisemmin on otaksuttu, että sähköaistia ei esiintyisi poikasia synnyttävillä nisäkkäillä.

Tutkimuskohteena olivat Sotalia guianensis -lajin amazonindelfiinit, joita tavataan Etelä-Amerikan Atlantin-puoleisella rannikolla. Kun niiden käyttäytymistä seurattiin, havaittiin, että kuonokuopat lämpenivät aktivoituessaan ravinnonpyynnin aika­na. Lisätietoa onteloiden rakenteesta saatiin kudosnäytteistä, jotka otettiin delfinaariossa kuolleesta yksilöstä. Analyysit paljastivat, että kuoppien seinämissä oli paljon verisuonia ja hermoja. Tämä viittasi siihen, että kyse oli aistielimistä.

Seuraavaksi selvitettiin, toimivatko kuopat säihköaistimina niin kuin oletettiin. Asian varmistamiseksi delfinaariossa järjestettiin koe. Aluksi delfiini opetettiin uimaan renkaaseen ja laskemaan alaleukansa tuelle. Sitten delfiini harjaannutettiin uimaan pois renkaasta, jos sille annettiin heikko sähköimpulssi kahden elektrodin kautta.

Jos signaalia ei tullut, delfiini sai jäädä paikalleen. Koska delfiini havaitsi kuonollaan heikon virran ongelmitta, haluttiin varmistaa, että aistieliminä toimivat nimenomaan kuopat. Siksi delfiinin kuono peitettiin suojuksella, jonka piti estää merkin havaitsemisen. Lopputulos oli juuri odotuksenmukainen: delfiini ei reagoinut.