Hiekan seasta löytyy krokotiilien luita

Joidenkin krokotiilifossiilien jalat ovat olleet pitkät ja suorassa vartaloon nähden niin kuin nisäkkäillä. Niiden nykysukulaisilla raajat suuntautuvat matelijoille ominaisesti sivulle. Vuodesta 1997 lähtien Paul Serenon johtama tutkijaryhmä on koonnut tietoa muinaisaikojen kummallisista krokotiileista. Asiasta kertoessaan Serenon on vaikea peittää innostustaan:

– Krokotiilit olivat sopeutuneet elinympäristöönsä käsittämättömän kiehtovalla tavalla.

Fossiilikokoelma käsittää lukuisia sukupuuttoon kuolleita lajeja, jotka elivät hyvin erilaisissa olosuhteissa 95–110 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin Saharassa oli paljon kosteikkoja, soita ja jokia. Jotkin lajit tunnetaan vain yksittäisistä löydöistä, joten on vaikea sanoa, olivatko ne yleisiä. On kuitenkin mahdollista, että lajeilla oli hallitseva asema senaikaisessa eläimistössä. Suuret krokotiilit olivat saalistajina ravintoverkon ylä­tasolla, kun taas pienet lajit täyttivät saman­kaltaisia ekolokeroita kuin jyrsijät nykyään.