Koirakrokotiili söi kasveja

Serenon koirakrokotiiliksi nimittämä laji on aivan omanlaisensa. Sillä oli lyhyt, terävä kuono ja pitkät, hoikat raajat, joilla se saattoi pinkoa tiehensä vaaran uhatessa. Se ei nimittäin ollut peto vaan kasvinsyöjä. Tähän krokotiilien joukossa poikkeukselliseen käyttäytymiseen viittaavat lajin lyhyet ja leveät hampaat.

Petokrokotiileille ovat ominaisia pitkät, terävät tarttumahampaat, joilla ne saavat pitävän otteen saaliseläimistään. Ne eivät sovi kovin hyvin ravinnon paloitteluun eivätkä pureskelemiseen. Yleensä krokotiilit nielaisevat saaliinsa kokonaisena tai tempovat siitä helpommin nieltäviä kappaleita.

Krokotiilille harvinaisen lyhyet ja leveät hampaat sopivat paremmin kasvien kuin lihan syöntiin.

Koirakrokotiilin hampaisto viittaa aivan toisenlaiseen syömätapaan. Sen hampaat ovat tukevia ja päältä tasaisia niin kuin usein muihin eläinryhmiin kuuluvilla kasvinsyöjillä. Kaikki krokotiilit eivät siis ole olleet lihansyöjiä. Koirakrokotiilin kuonon rakenne sopi oksien ja lehtien hamuamiseen puista ja pensaista. Kasvinosat se pureskeli helposti sulavaksi massaksi tasaisilla hampaillaan.