Ankkakrokotiililla oli pitkät raajat

Serenon ryhmän löytämistä eläimistä omintakeisimpia on ankkakrokotiili. Se oli pitkäraajainen laji, joka muistutti ulkoisesti jossain määrin keskikokoisia koiria. Nimityksen taustalla on lyhyt, leveä ja matala kuono, joka tuo mieleen sinisorsan nokan.

Pääkalloa tutkimalla on saatu selville, että lajilla oli aivojen ja pään luiden välissä onteloita, jotka todennäköisesti kuuluivat lämmönsäätelyjärjestelmään. Koska krokotiili pystyi liikkumaan varsin vikkelästi, se tarvitsi tehokkaan keinon viilentää aivoja. Sillä oli kuonossaan pehmeää kudosta, mikä viittaa siihen, että hajuaisti oli hyvin kehittynyt.

Sorsan nokkaa muistuttavissa leuoissa oli pehmeää kudosta. Kuono oli hyvin herkkätuntoinen. Ilmeisesti lajin hajuaisti oli hyvä.

Hampaistoltaan laji ei juuri eronnut nykysukulaisistaan. Se oli peto, mutta hampaiden perusteella on vaikea sanoa, millaisia eläimiä se saalisti. Serenon mukaan pitkäjalkainen mutta muuten melko pieni krokotiili pystyi melko varmasti saamaan kiinni ainakin sammakkoeläimiä ja kaloja.