Heinäkuusta 2011 alkaen Dawn-avaruusluotain on kartoittanut Vesta-asteroidia. Vestan läpimitta on noin 560 kilometriä, ja se on siten kookkaimman asteroidin Pallaksen jälkeen seuraavaksi suurin asteroidi. Asteroidivyöhykkeen kaikkein suurin kappale on tosin Ceres, mutta koska se on läpimitaltaan lähes 1 000 kilometriä, se lasketaan nykyään kääpiöplaneetaksi.

Päällisin puolin Vesta vaikuttaa kuolleelta, kraatterien peittämältä kappaleelta, mutta tarkemmissa tutkimuksissa on paljastunut, että se ei ainakaan geologisesti ole täysin eloton. Päiväntasaajan ympärillä kulkee erikoisia uurteita, jotka erottavat toisistaan pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon. Dawnin kuvat ovat osoittaneet myös, että asteroidin pohjois- ja eteläosa poikkeavat toisistaan hyvin selvästi.

Vestan kraatterimaisemaa. Lähes pystysuoria kraatterin seinämiä pitkin on vyörynyt alas runsaasti ainetta. Lähde: Nasa

Vaikka Vesta on yhtä vanha kuin itse Aurinkokunta, siis noin 4,6 miljardia vuotta, sen eteläisen pallonpuoliskon maisema on hyvin nuorta, vain 1–2 miljardin vuoden ikäistä. Se viittaa siihen, että sisäisten geologisten voimien on täytynyt muokata pintaa. Se taas on Vestan kaltaisen pienen taivaankappaleen kyseessä ollessa hyvin yllättävää.

Jättiläiskraatteri etelänavalla

Eteläisellä pallonpuoliskolla näkyy valtava iskeytymiskraatteri, Rheasilvia. Sen läpimitta on 460 kilometriä, toisin sanoen 80 % koko asteroidin läpimitasta. Kraatteri on 13 kilometriä syvä, ja sen keskellä on peräti 23 kilometrin korkeuteen kohoava vuori. Myös päiväntasaajaa myötäilevien syvien urien uskotaan syntyneen samassa meteori-iskussa, ja onkin lähinnä ihme, että Vesta ylipäätään on siitä selviytynyt.

Osa lähellä Vestan etelänapaa sijaitsevasta valtavasta Rheasilvia-kraatterista. Lähde: Nasa

Iskussa, joka tapahtui ehkä miljardi vuotta sitten, miljoonia tonneja kiviainesta sinkoutui avaruuteen. Monet näistä lohkareista kiertävät nyt asteroidivyöhykkeellä itsenäisinä pieninä asteroideina, mutta jotkin kappaleet ovat päätyneet Maahan asti. Se tiedetään siitä, että joidenkin meteoriittien mineraalikoostumus on samanlainen kuin Vestan mineraaliesiintymien, joita on tutkittu spektrianalyysillä.

Vestassa on ehkä jäätä

Vestassa, samoin kuin Maassakin, vuodenajat vaihtelevat, koska sen akseli on kallellaan 27 astetta kiertoradan tasoon nähden. Se tarkoittaa myös sitä, että Vestassa ei ole kraattereita, joiden pohja olisi aina varjossa. Siten jään olisi vaikea säilyä niiden pinnalla, koska jää haihtuu heti kun auringonvalo osuu kraatterinpohjaan.

Vesta on kuitenkin suhteellisen kylmä kappale. Päiväntasaajallakaan lämpötila ei nouse –120 asteen yläpuolelle. Napaseuduilla lämpötila laskee –150 asteeseen, ja siten siellä voi olla jäätä vain muutamien metrien syvyydessä pinnan alla. Dawn tutkii parhaillaan, onko tällaisia jääesiintymiä olemassa.

Heinäkuussa Dawn jättää Vestan ja suuntaa lähes kolme vuotta kestävälle matkalle kohti asteroidivyöhykkeen suurinta jäsentä, Cerestä. Ennalta on arveltu, että Cereksessä on suuremman kokonsa vuoksi myös suurempia määriä jäätä – ja että siellä ehkä menneisyydessä on ollut pinnanalainen valtameri, jossa astrobiologien mukaan on saattanut jopa esiintyä alkeellista elämää.

Korkeuskartta etelänapa-alueesta ja Rheasilvia-kraatterista. Korkealla sijaitsevat alueet näkyvät punaisina kun taas sininen on alankoa. Erikoista kraatterissa on sen keskellä kohoava vuori ja erittäin jyrkät reunat. Lähde: Nasa

Dawn kulkee ionimoottorilla

Dawn-luotain pystyy liikkumaan ympäriinsä asteroidivyöhykkeellä, koska se on varustettu kolmella ionimoottorilla. Ne ovat hyvin tehokkaita ja polttoainepihejä. Toimiessaan ne käyttävät vain 280 grammaa polttoainetta – ksenonkaasua – vuorokaudessa. Toisaalta moottorit ovat niin heikkoja, että kestää neljä päivää muuttaa avaruusluotaimen nopeutta vain 100 kilometrin tuntivauhdin verran. Koska Dawniin on pakattu 425 kiloa ksenonia, polttoainetta riittää useiksi vuosiksi. Sitä paitsi välillä on pitkiä ajanjaksoja, jolloin moottorit eivät ole käynnissä, esimerkiksi silloin kun Dawn kiertää Vestaa.

Ionimoottorit saavat energiansa kahdesta valtavasta aurinkopaneelista, joiden vuoksi Dawnin kokonaispituudeksi tulee lähes 20 metriä. Näin suuret aurinkopaneelit ovat tarpeen, koska suurin osa matkasta tapahtuu asteroidivyöhykkeellä, kaukana Auringosta.

Dawn laukaistiin avaruuteen syyskuussa 2007, ja helmikuussa 2009 se lensi läheltä Marsia saadakseen lisävauhtia. Kuten jo yllä kerrottiin, se saapui Vestan kiertoradalle heinäkuussa 2011 ja lähtee sieltä heinäkuussa 2012. Saapuminen Cerekseen on suunniteltu helmikuulle 2015, ja luotain viipyy sen kiertoradalla viisi kuukautta. Sen jälkeen pitäisi vielä olla polttoainetta jäljellä muidenkin asteroidien kiertämiseen, mutta tästä ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia.