Yhdistämällä Chilessä sijaitsevan Paranalin observatorion neljän kaukoputken valon joukko eurooppalaisia tähtitieteilijöitä on saanut tähän asti parhaimmat kuvat siitä, miten tähti nielaisee toisen tähden. Kuvissa näkyy, miten iso punainen jättiläistähti on jo menettänyt yli puolet massastaan pienemmälle siniselle tähdelle.

Kussakin neljässä teleskoopissa on 1,8-metrinen peili, mutta kun ne yhdistetään, saadaan yhtä tarkkoja kuvia kuin teleskoopilla, jonka peilin halkaisija olisi 130 metriä. Yhdistämällä teleskoopit saatiin aikaan kuvia, jotka ovat 50 kertaa niin tarkkoja kuin Hubblen avaruudessa ottamat kuvat.

Tutkijat tarkkailivat tällä virtuaaliteleskoopilla Jäniksen (latinaksi Lepus, genetiivi Leporis) tähdistössä sijaitsevaa SS Leporis -kaksoistähteä. Tähdet kiertävät toisensa 260 vuorokaudessa, ja niiden etäisyys toisistaan on vain hieman pidempi kuin Auringon ja Maan välimatka.

Pieni tähti nielaisee ison tähden

Tähdet ovat hyvin erilaisia. Toinen on pieni ja lämmin sininen tähti, toinen taas valtava punainen jättiläinen, jonka lämpötila on verrattain alhainen, vain noin 3 000 astetta. Punainen tähti on itse asiassa varsin pieni ja tiivis, mutta sen ympärillä vain on laaja kaasukehä.

Uusista kuvista näkyy, että ohut punertavanhehkuinen kaasukehä peittää noin neljäsosan tähtien välimatkasta, meidän Aurinkokunnassamme se vastaisi Merkuriuksen radan etäisyyttä Auringosta. Kaasukehä oli hieman pienempi kuin tutkijat olivat olettaneet, ja siksi onkin vaikeaa selittää, miksi punainen jättiläistähti menettää kaasukehäänsä pienelle siniselle tähdelle. Nyt arvellaan, että pieni tähti olisi niellyt jo puolet suuresta tähdestä.

Tutkijat uskovat, että punainen tähti on itse syypää massansa katoamiseen, kun se syöksee ainetta avaruuteen erittäin voimakkaan tähtituulen mukana. Sininen tähti nimittäin nappaa tämän tuulen. Aiemmmin arveltiin, että kaasua suorastaan "virtasi" tähdestä toiseen.

Uuden tekniikan uudet mahdollisuudet

Venäläisessä Spektr-R-satelliitissa on 10-metrinen paraboliantenni, jolla se havainnoi radioaaltoja avaruudessa. Lähde: NPO Lavotškin

Teleskooppien liittäminen yhteen tarjoaa tutkijoille paljon uusia mahdollisuuksia. Nykyään voidaan yhdistää myös teleskooppeja, joiden fyysinen välimatka on useita kilometrejä. Tähän mennessä venäläiset ovat tämän tekniikan edelläkävijöitä: heinäkuussa Venäjä laukaisi avaruuteen Spektr-R-satelliitin. Sen ainoa laite on erittäin herkkä radioantenni, joka on tarkoitus yhdistää Maassa sijaitseviin suuriin radioteleskooppeihin.

Jotta Spektr-R-teleskooppi voisi muodostaa suurimman mahdollisen virtuaalisen teleskoopin, sen rata on niin soikea, että satelliitti melkein ajautuu Kuun radalle. Näin luodaan virtuaalinen teleskooppi, joka on 30 kertaa niin suuri kuin Maan halkaisija. Mittaukset suoritetaan radioalueella, mutta periaatteessa tämä teleskooppi voisi havaita jopa Kuun pinnalla olevan kolikon.

Ensimmäiset havainnot tehtiin marraskuussa, kun Spektr-R yhdistettiin Saksassa Bonnin lähellä sijaitsevaan 100-metriseen radioteleskooppiin. Kyseessä oli kaukaisen kvasaarin koemittaus, joka sujui täsmälleen suunnitelmien mukaisesti. Nyt ollaan valmiita tutkimaan jopa miljoonien valovuosien päässä sijaitsevissa galakseissa olevia mustia aukkoja.