Tähtitieteilijät eivät voi laskea kaikkea ennakolta. Auringon nousut ja laskut ja planeettojen liikkeet on helppo laskea, mutta on mahdotonta ennustaa, milloin seuraava supernova räjähtää Auringon läheisyydesssä.

Supernovat ovat melko vaarallisia naapureita. Maan elämälle olisi kohtalokkaat seuraukset jo siitä, että supernova räjähtäisi alle 100 valovuoden etäisyydellä. Tähtitieteilijät ovat kuitenkin havainneet uuden supernovatyypin, niin kutsutut hypernovat, jotka joissakin tapauksissa voivat aiheuttaa vaaraa jopa 8 000 – 10 000 valovuoden etäisyydeltä.

Supernova voi vahingoittaa Maan elämää siksi, että räjähdys ei lähetä avaruuteen vain valoa vaan myös röntgen- ja gammasäteilyä sekä runsaasti atomaarisia hiukkasia, jotka liikkuvat lähes valon nopeudella. Röntgen- ja gammasäteet voivat tuhota ilmakehän otsonikerrosta ja lisäksi käynnistää myrkyllisten typpioksidien muodostumisen ilmakehässä. Erään teorian mukaan 440 miljoonaa vuotta sitten räjähtänyt supernova tai hypernova oli syynä yhteen maapallon viidestä suuresta joukkosukupuutosta.

Kuinka turvallista Maassa sitten on, kun Linnunradassa tiedetään olevan reilut 25 supernovaehdokasta? Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö supernovat voisi vahingoittaa maapalloa räjähtäessään, mutta onneksi ne ovat hyvin harvinaisia. Niiden aiheuttama vaara on joka tapauksessa paljon epätodennäköisempi kuin se, että Maahan osuu asteroidi.

Tavallisia supernovaehdokkaita

Jos Betelgeuzesta tulee supernova, se loistaa lähes yhtä voimakkaasti kuin täysikuu taivaalla.

On selvää, että supernovaehdokkaat kuuluvat Linnunradan suurimpiin ja kirkkaimpiin tähtiin – kaikki niistä eivät silti välttämättä ole kovin hyvin tunnettuja. Kuuluisin lienee Orionin tähdistössä sijaitseva punainen jättiläistähti Betelgeuze. Kun se räjähtää, siitä tulee ”normaali” supernova. Koska se on 600 valovuoden päässä Maasta, se ei aiheuta suoranaista vaaraa. Se loistaa lähes yhtä kirkkaasti kuin täysikuu ja Maan otsonikerros heikkenee jonkin verran, mutta ihmiset, eläimet ja kasvit säilyvät hengissä.

Todellisuudessa meidän pitäisi ennemminkin olla huolissamme kaksoistähdestä IK Pegasi, joka on vain 150 valovuoden päässä. Toinen sen kahdesta tähdestä on pieni valkoinen kääpiö, suunnilleen Maan kokoinen. Kun sen seuralaistähti paisuu punaiseksi jättiläiseksi, suuri osa punaisen jättiläisen kaasukehästä päätyy valkoiseen kääpiöön, joka sitten luhistuu valtavassa räjähdyksessä. Onneksi IK Pegasi ei vielä kuitenkaan räjähdä pitkiin aikoihin, ja siihen mennessä se on jo etääntynyt huomattavasti Maasta.

Muut ”tavalliset” ehdokkaat ovat niin kaukana, että voimme huoleti ihailla taivaalla näkyviä valoilmiöitä, jos ne sattuvat räjähtämään meidän elinaikanamme.

Kaksi hypernovaa – yksi ehkä vaarallinen

Toinen WR104-järjestelmän tähdistä sinkoaa avaruuteen suuria määriä kaasua ja pölyä. Kuvan kattama alue on vähintään kaksi kertaa niin suuri kuin meidän Aurinkokuntamme.

Supernovia vaarallisempia ovat hypernovat. Alle 8 000 valovuoden etäisyydellä Maasta on kaksi mahdollista ehdokasta, Eta Carinae ja WR104. Molemmat ovat todennäköisesti kaksoistähtiä, joissa toinen tähti on niin sanottu Wolfin–Rayetin tähti. Wolfin–Rayetin tähdet kuuluvat tähtien superliigaan: niiden massa on yli 30 Auringon massaa ja lämpötila noin 50 000 astetta. Ne säteilevät voimakasta sinistä valoa ja lähettävät runsaasti kaasua avaruuteen.

Kaksoistähti Eta Carinae on mahdollisesti vaikuttavin ehdokas. Toisella sen tähdistä on massa, joka vastaa 120:tä Auringon massaa, ja se on siten lähes varmasti yksi Linnunradan suurimmista tähdistä. Eta Carinae on useita kertoja leimahtanut loistamaan erikoisen kirkkaasti. Tämän kaksoistähden havainnointi vain on hyvin vaikeaa, koska sen molempia osapuolia verhoaa tiheä kaasupilvi.

Eta Carinaen käyttäytyminen viittaa siihen, että ainakin toinen sen suurista tähdistä on hyvin pian muuttumassa hypernovaksi – ja kun se tapahtuu, siitä sinkoutuu avaruuteen kaksi valtavan voimakasta, atomaarisia hiukkasia sisältävää plasmasuihkua, niin sanottua jettiä. Jopa 8 000 valovuoden etäisyydeltäkin voisi sellainen tuhota kaiken elämän, jos se osuisi Maahan. Onneksi kuitenkin näyttää siltä, että tähtien pyörimisakseli, josta suihkut lähtevät, ei osoita Maata kohti.

WR 104 onkin mahdollisesti Eta Carinaeta vaarallisempi, koska sen pyörimisakseli näyttää ainakin jossain määrin suuntautuvan Maata kohti. Tästä on kirjoiteltu melko paljon netissä, mutta uusimmat havainnot viittaavat kuitenkin siihen, että hiukkassuihkut osoittavat suuntaan, joka poikkeaa 30–40 astetta Maan suunnasta.

Vaarallisinta hypernovassa ovat jetit, joita tähti sinkoaa kun se luhistuu mustaksi aukoksi.

Todennäköisesti meitä ei sentään tuhoa Eta Carinae eikä myöskään WR104. Hypernovien kanssa ei silti ole leikkimistä. Se ilmenee laskelmista, joiden mukaan näistä 8 000 valovuoden päässä olevista tähdistä voi tulla niin kirkkaita, että voimme lukea lehteä yöllä – pelkän hypernovan valossa. Muilla mahdollisilla Linnunradan sivilisaatioilla saattaa olla huonompi onni. Jos hiukkassuihkut sattuvat osumaan niihin, se merkitsee niille maailmanloppua.