Euroopan avaruusjärjestöllä Esalla on oma avaruuskeskuksensa Etelä-Amerikassa. Se sijaitsee Ranskan Guayanassa vain viisi astetta päiväntasaajasta pohjoiseen. Sen virallinen nimi on Guiana Space Centre, mutta usein sitä kutsutaan lähimmän kaupungin mukaan vain nimellä Kourou. Keskuksen toisella puolella on sankkaa viidakkoa ja toisella lainehtii Atlantin valtameri. Se on rakennettu lähelle rannikkoa, koska raketit laukaistaan meren ylle. Keskuksesta näkyy pahamaineinen rangaistussiirtola Pirunsaari, jossa tuhannet vangit ovat menettäneet henkensä.

Kartassa näkyy Ranskan Guayana ja sen pääkaupunki Cayenne. Avaruuskeskus sijaitsee Kouroun lähellä. Lähde: Esa

Pirunsaaren siirtola on jo menneisyyttä. Nykypäivää alueella edustaa avaruuskeskus. Euroopan avaruusjärjestö tekee kaikkensa saadakseen siitä huippumodernin laitoksen, joka menestyy 2000-luvun ankarassa kilpailussa. Monien vuosien ajan Kourousta on voitu laukaista ainoastaan Ariane-raketteja, mutta nyt Esa on vihkinyt käyttöön kaksi aivan uutta laukaisualustaa: toinen on tarkoitettu venäläisrakenteiselle Sojuz-raketille ja toinen Euroopan uusimmalle rakettityypille, Vegalle.

Ariane, Sojuz ja Vega ovat hyvin erikokoisia raketteja, ja yhdessä ne kattavat useimpien satelliittityyppien laukaisutarpeet – suurimmista 20 tonnin satelliiteista aina pienimpiin, vain muutaman sadan kilon painoisiin. Lisäksi Kouroun sijainti on ainutlaatuinen: koska se on aivan lähellä päiväntasaajaa, Maan pyörimisliike antaa rakettien lähtönopeuteen ylimääräistä potkua 1 700 kilometriä tunnissa.

Monet satelliitit, etenkin TV-satelliitit, laukaistaan päiväntasaajan yllä kiertävälle radalle. Tällaisten laukaisujen hintaan saadaan Kouroun sijainnista 15 prosentin säästö suhteessa laukaisuihin, jotka tehdään 28. pohjoisella leveysasteella sijaitsevasta Cape Canaveralista. Säästö 46. pohjoisella leveysasteella sijaitsevaan suureen venäläiseen Baikonurin avaruuskeskukseen verrattuna on peräti 40 prosenttia.

Sojuz ja Vega avaavat uusia markkinoita

Ariane 5 -raketin laukaisu. Lähde: Esa

Ariane 5 on hyvin suuri ja raskas raketti. Sen lähtöpaino on 780 tonnia. Siksi Ariane-raketeilla on laukaistu lähes yksinomaan suuria TV-satelliitteja geostationaariselle radalle 36 000 kilometriä päiväntasaajan yläpuolelle. Lisäksi Arianella on laukaistu 21 tonnia painavia rahtialuksia Kansainväliselle avaruusasemalle ISS:lle. Nämä ovat kuitenkin vain pieni osa nykyaikaisista satelliittimarkkinoista.

Sojuz-raketti on reilun 300 tonnin lähtöpainollaan huomattavasti Arianea pienempi. Se on kuitenkin juuri sopivaa keskikokoa moneen tarkoitukseen. Ensimmäisellä Sojuz-laukaisulla lokakuussa vietiin radalleen kaksi eurooppalaista Galileo-satelliittia, jotka ovat Euroopan oman GPS-järjestelmän alku. Toisella laukaisulla Sojuz vei radalleen ranskalaisen Pleiades 1 -vakoilusatelliitin sekä useita pieniä sähköistä valvontaa suorittavia satelliitteja.

Sojuzia käytetään yleensä 3–7 tonnia painavien satelliittien laukaisuun. Tarvetta on kuitenkin myös vielä pienemmille, korkeintaan kahden tonnin painoisille satelliiteille. Tätä markkinarakoa varten on Italiassa suunniteltu Vega-rakettittyyppi. Vegan lähtöpaino on vain 136 tonnia. Sen kolme kiinteää polttoainetta käyttävää vaihetta on rakennettu Euroopassa, ja lisäksi siinä on Ukrainassa rakennettu neljäs, nestemäisellä polttoaineella toimiva vaihe.

Eurooppalainen Vega-raketti valmiina rampilla ennen laukaisua 13. helmikuuta. Lähde: Esa

Vega laukaistiin ensimmäisen kerran helmikuussa. Sen mukana oli joukko pieniä satelliitteja, muun muassa italialainen satelliitti, jonka on määrä tarkistaa Einsteinin suhteellisuusteorian paikkansapitävyys. Edessäpäin on monia uusia tehtäviä, etenkin pienten tieteellisten satelliittien ja Maata valvovien satelliittien laukaisuja.

Monet ratkaisut odottavat

Sojuz- ja Vega-rakettien myötä Eurooppa on varmistanut markkinaosuutensa satelliittien laukaisuissa, jotka nykyään yksinkertaisesti ostetaan sieltä, missä hinta on edullisin. Tulevaisuudessa on kuitenkin tehtävä suuria ratkaisuja: pitääkö Euroopan panostaa vuosia hyvin palvelleen Ariane 5 -raketin edelleen kehittämiseen – vai pitääkö sen sijaan siirtyä ehkä pienempään, mutta myös modernimpaan Ariane 6 -rakettiin.

Koolla on paljonkin merkitystä. Jos Euroopan avaruusjärjestö joskus aikoo tehdä miehitettyjä avaruuslentoja, tarvitaan Ariane 5:n kokoinen raketti – mutta toisaalta kannattaa ehkä panostaa pienempään rakettiin, jos Esa aikoo pitää pintansa kaupallisilla markkinoilla. Valinta Ariane 5:n ja Ariane 6:n välillä on siis ratkaiseva Euroopan avaruustutkimuksen tulevaisuuden kannalta.