Tammikuun 28. päivän piti olla ISS-asemalla aivan tavallinen työpäivä. Valvontakeskukseen tuli kuitenkin hälytys. Kiinalaisen satelliitin osa oli ajautunut liian lähelle ISS-asemaa, ja törmäysvaara oli ilmeinen. Onneksi ongelma voitiin ratkaista käynnistämällä ohjausraketit minuutiksi, jolloin ISS:n rata muuttui. Katastrofilta vältyttiin tällä kertaa.

Vastaavat kriittiset tilanteet toistuvat kuitenkin yhä useammin. Vuodesta 1998 alkaen ISS-asemalla on sattunut 14 hälytystä, joista muutama on ollut erittäin vakava. Kesäkuussa 2011 saman kiinalaissatelliitin toinen osa ohitti aseman vain 250 metrin päästä. Silloin aseman kuusihenkisen miehistön oli jo mentävä valmiiksi Sojuz-aluksiin, joilla he tarvittaessa olisivat päässeet Maahan.

ISS-aseman ympärillä avaruudessa on turvavyöhyke. Hälytys annetaan, jos avaruusromua ilmaantuu 25 kilometrin päähän asemasta, sillä törmäys vain muutaman kilonkin painoisen romunkappaleen kanssa voi olla kohtalokas. Kappale voi nimittäin iskeytyä ISS-asemaan niin kovalla nopeudella, että se saattaa tehdä reiän johonkin aseman moduuleista.

Aikailua vai tyhmyyttä?

Tapahtumia tarkasteltaessa voidaan hyvällä syyllä kysyä, miten tilanteeseen, jossa avaruusromu aiheuttaa todellisia vaaratilanteita sekä ISS-asemalle että satelliiteille, oikein on päädytty? Kysymykseen on kaksi vastausta: tyhmyys ja aikailu ongelmaan tarttumisessa.

Epäilemättä maailman tuhoisin avaruuskoe tehtiin, kun Kiina laukaisi raketin yhtä vanhaa Fengyun-sääsatellittiaan kohti. Yleensä nämä sääsatelliitit kiertävät Maata 900 kilometrin korkeudessa, jossa monella maalla on vastaavia satelliitteja.

Jo pian sen jälkeen, kun Kiina yritti ”ampua alas” Fengyun 1 -satelliittinsa, sen osat levisivät laajaksi vyöksi Maan ympärille (punaiset radat). ISS-avaruusasema kiertää valkoisella radalla. Lähde: Nasa

Kiinan yritys oli järjetön, sillä satelliitista ei päästä eroon ampumalla sitä raketilla. Satelliitin osat jäävät Maata kiertävälle radalle, ja Kiinan tapauksessa satelliitista syntyi yli 150 000 palasta, joista yli 3 000 on niin kookkaita, että niitä voidaan seurata Maasta käsin. Osa romusta ajautui pois Fengyunin alkuperäiseltä radalta, ja sen vuoksi noin 350 kilometrin korkeudessa kiertävä ISS on jo ainakin kahdesti joutunut väistelemään Fengyunin kappaleita.

Kiina ei tietenkään ole yksin syyllinen tilanteeseen. Maata kiertävillä radoilla on tällä hetkellä yli 20 000 vähintään kymmensenttistä kappaletta. Suurin osa niistä on peräisin muiden avaruusvaltojen satelliiteista. Tilanteeseen on johtanut ajattelemattomuus, tyhmyys ja vitkastelu. Aikoinaan esimerkiksi rakettien vaiheiden annettiin räjähtää Maata kiertävillä radoilla. Tulokseksi saatiin Maata vuosikausia kiertäviä romukasoja. Räjähdykset olisi voitu helposti estää tyhjentämällä polttoainesäiliöt kyllin ajoissa. Nykyisin niin tehdään, mutta käytäntö aloitettiin vasta siinä vaiheessa, kun avaruus oli jo ehditty täyttää romulla.

Onko jo liian myöhäistä?

Pienikin kappale voi lamauttaa satelliitin toiminnan, jos se esimerkiksi tuhoaa satelliitin antennin. Lähde: Nasa

Nykyisin avaruuden saastuttamista yritetään välttää, mutta voi olla, että herätys on tullut liian myöhään. Romun määrä ehkä vain kasvaa kaikista ponnisteluista huolimatta.

Varoitus tulevasta saatiin jo. Helmikuussa 2009 yhdysvaltalainen ja venäläinen satelliitti törmäsivät vahingossa toisiinsa ja jättivät jälkeensä valtavasti romua. Arvellaan, että avaruuteen jäi siitä melkein yhtä paljon vaarallisia kappaleita kuin kiinalaissatelliitin räjähdyksestä.

Moneen vastaavaan kolariin ei ole varaa, sillä Nasassa laaditun uuden selvityksen mukaan tilanne lähentelee jo niin kutsuttua Kesslerin syndroomaa. Kesslerin sydroomalla tarkoitetaan sitä, että avaruusromun määrä Maan matalilla kiertoradoilla on niin suuri, että kappaleet törmäilevät toisiinsa koko ajan ja synnyttävät siten vain lisää romua ja uusia törmäyksiä. Tilanne siis pahenee siitäkin huolimatta, että avaruuteen ei laukaistaisi lainkaan uusia satelliitteja tai raketteja. Nimen ilmiö on saanut Nasassa työskennelleeltä Donald Kessleriltä.

Pahimmassa tapauksessa Kesslerin sydrooma voi estää avaruuslennot kokonaan ainakin yleisimmin käytetyillä radoilla, joilla romunkappaleiden tiheys on suurin. Ongelma voidaan vielä ratkaista, mutta siihen vaaditaan yhteistä tahtoa ja paljon rahaa maailman avaruusvaltioilta. Me voimme vain toivoa, että terve järki ja yhteistyö avaruusmahtien välillä ainakin pienentää ongelmaa niin paljon, että avaruuslentoja ylipäänsä voidaan jatkaa.