Helmikuun 20. päivänä 2012 on kulunut 50 vuotta John Glennin avaruuslennosta, jolla hän kiersi viidessä tunnissa Maan kolme kertaa. Näin hänestä tuli ensimmäinen Maan kiertoradalle noussut yhdysvaltalainen. Tämä tapahtui avaruuskilpajuoksun toisena vuotena, jolloin Yhdysvalloilla oli todella näytön paikka. Neuvostoliittohan oli jo huhtikuussa 1961 lähettänyt ensimmäisen ihmisen avaruuteen. Juri Gagarin lensi 12. huhtikuuta kerran Maan ympäri, ja jo elokuussa häntä seurasi German Titov, joka kiersi Maan peräti 17 kertaa kokonaisen vuorokauden aikana.

Neuvostoliiton voittoja vastaan Yhdysvalloilla oli esittää vain Shepardin ja Grissomin 15 minuuttia kestäneet pyrähdykset Atlantin yllä ja presidentti Kennedyn asettama tavoite ihmisen lähettämisestä Kuuhun ennen vuosikymmenen loppua. Tuohon aikaan yhdysvaltalaiset tiesivät varsin vähän siitä, mitä rautaesiripun takana tapahtui, ja he pelkäsivät tosissaan, että neuvostoliittolaiset ehtivät Kuuhun ensimmäisinä.

”Alukseen ei mennä sisään – se puetaan päälle”

John Glenn kuvattuna lennollaan. Hänellä ei juuri ollut tilaa liikkua. Lähde: Nasa

John Glenn on kuvannut osuvasti Mercury-kapselia kuuluisaksi tulleella lauseella: ”Siihen ei mennä sisään – se puetaan päälle.” Mercury-kapseli oli todella pieni: se painoi vain 1 300 kiloa, kun neuvostoliittolaiset Vostok-alukset painoivat lähes viisituhatta kiloa. Kun nykyään katselee näytteillä olevaa Mercury-kapselia, tuntuu käsittämättömältä, että niin pieni alus on uskallettu lähettää avaruuteen.

Nyt 90-vuotias John Glenn viettää avaruuslentonsa 50-vuotispäivää tapaamalla Mercury-kapselien vanhassa valvontakeskuksessa kollegansa, joka on Glennin lisäksi ainoa vielä elossa oleva Yhdysvaltojen seitsemästä ensimmäisestä astronautista. Hän on 86-vuotias Scott Carpenter.

Glenn muistaa yhä, miten hänen lähtöään lykättiin kerta kerran jälkeen, kuten tuohon aikaan oli tavallista. Yksitoista kertaa valmistauduttiin lähtöön, ja Glennin piti kolme kertaa mennä turhaan alukseen, ennen kuin hänet lopulta onnistuttiin saamaan avaruuteen 20. helmikuuta 1962.

Tulikärpäsiä ja jännitystä laskeutumisessa

Glennin lennon aikana kuultiin ensi kertaa käsitteestä tulikärpänen. Joka kerta kun pikku kapseli lensi auringonnousuun, Glenn näki hetken ajan pieniä loistavia hiukkasia kapselin ympärillä. Glennin oman kuvauksen mukaan tuntui siltä kuin hän olisi liikkunut tulikärpäsiä kuhisevalla pellolla. Hiukkaset olivat kellanvihreitä, ja ne lensivät kapselin ohi useiden kilometrien tuntivauhtia. Nykyään tiedetään, että tulikärpäset olivat vain pieniä jää- ja pölyhiukkasia, jotka olivat irronneet kapselista, mutta tuolloin asia herätti paljon huomiota.

Mercury-kapseli jarrutusraketteineen. Maassa toimivan valvomon suunnitelma oli, että jarrutusraketteja paikallaan pitävät hihnat voisivat myös auttaa pitämään lämpökilven paikallaan. Lähde: Nasa

Vasta kun Glenn oli palannut vahingoittumattomana takaisin, kuultiin laskeutumiseen liittyneistä dramaattisista tapahtumista. Valvomossa Maassa oli havaittu, että lämpökilpi ei ehkä ollut kunnolla kiinni. Siksi Glennille sanottiin, ettei hänen pidä irrottaa jarrutusraketteja käytön jälkeen. Ne saattoivat nimittäin auttaa lämpökilpeä pysymään paikallaan laskeutumisen aikana. Glennille ei kuitenkaan heti kerrottu määräyksen syytä. Tämä johti myöhemmin kiivaaseen sananvaihtoon itsenäisten astronauttien ja Nasan välillä. Astronautit olivat hyvin tiukasti sillä kannalla, että he olivat pilotteja eivätkä vain jonkinlaisia koe-eläimiä, tai niin kuin he itse asian ilmaisivat: ”spam in a can”.

Laskeutumisessakin riitti jännitystä, sillä Glenn näki jarrutusrakettien suurten hehkuvien jäännösten lentävän ohi ikkunaa viistäen vain muutaman senttimetrin päässä hänen kasvoistaan. Hytistä oli myös tullut epämiellyttävän kuuma, hän hikoili avaruuspuvussaan, ja ikkunasta hän näki vain oranssinvärisiä liekkejä.

Avaruussankarista senaattoriksi – ja takaisin avaruuteen

John Glenn Discovery-sukkulassa kapteeni Curtis Brownin kanssa. Lähde: Nasa

Ensimmäisen avaruusmatkansa jälkeen Glennistä tuli joksikin aikaa Yhdysvaltojen suurin lentäjäsankari Charles Lindberghin jälkeen. Hän lähti kuitenkin Nasasta pian John F. Kennedyn murhan jälkeen ja siirtyi politiikkaan. Hän oli 24 vuoden ajan Ohion osavaltion demokraattisen puolueen senaattori. Sitten yhtäkkiä, 77-vuotiaana, hän ilmestyi jälleen astronautiksi Discovery-sukkulaan vuonna 1998. Hän viipyi yhdeksän päivää avaruudessa. Hänen tärkein tehtävänsä oli tehdä mittauksia ja kerätä kokemuksia siitä, millä tavalla vanha ihminen selviytyy avaruuslennosta. Lisäksi hänen piti vertailla kokemuksiaan kahdelta avaruusmatkaltaan, joilla oli 36 vuoden väli.

John Glenn on merkittävä astronautti ennen kaikkea siksi, että hänen lentonsa vuonna 1962 valoi yhdysvaltalaisiin sitä luottamusta, jota he kipeästi tarvitsivat voidakseen jatkaa suurta Apollo-hankettaan. Nykyään voidaan vain ihmetellä kaikkia niitä riskejä, jotka tuolloin otettiin, samoin kuin ensimmäisten astronauttien osoittamaa rohkeutta.