Maalla oli kaksi kuuta

Maan kiertolaisen erityispiirteisiin kuuluu muun muassa se, että sen Maasta poispäin kääntynyt puoli on aivan erinäköinen kuin Maahan näkyvä puoli.

Maahan näkyy laajoja tummia jähmettyneen laavan muodostamia alankoja. Toisella puolella taas on korkeita vuoristoylänköjä. Myös Kuun maaperän mineraalikoostumus on erilainen. Kalifornian yliopiston tutkijat esittävät selitykseksi kosmista kolaria.

Planeettatutkijat Erik Asphaug ja Martin Jutzi ovat päätyneet teoriaan, jonka mukaan Kuun toispuolisuus johtuu siitä, että Maalla oli alun perin toinenkin kuu. Kuut kiersivät Maata yhdessä 70 miljoonan vuoden ajan, kunnes pienempi niistä sulautui isompaan.

Tutkijoiden mukaan kuut syntyivät Aurinkokunnan lapsuudessa, kun kaksi suurta taivaankappaletta törmäsi. Niiden jäännöksistä muodostuivat Maa, Kuu ja sitä noin kaksi kolmasosaa pienempi toinen kiertolainen.

Kuut kiersivät Maata samalla kiertoradalla ja lopulta niistä isompi veti pienemmän kiinni itseensä. Tutkijat ovat laskeneet, että kuut törmäsivät hitaasti, vain 8 000–9 000 kilometrin tuntinopeudella, mikä selittäisi sen, että osapuolet eivät hajonneet kokonaan eikä kolarista syntynyt törmäyskraatteria vaan pienemmän kuun aines levisi suuremman toiselle puoliskolle.

Hajonnut pikku kuu päätyi kilometrien paksuiseksi epätasaiseksi kuoreksi Kuun kääntöpuolelle. Tutkijat uskovat, että isomman kuun sisuksista puolestaan levisi magmaa toiselle puolelle ja se muodosti tasaisemman pinnan.

Pikku kuu päätyi kääntöpuolen vuoriksi

Näin tutkijat uskovat Kuun pinnan toispuolisuuden syntyneen. Törmäyksen jälkeen pienemmän kuun aines levittäytyi parissa tunnissa Kuun kääntöpuolelle.

1. Kuut kiertävät Maata samalla radalla ja törmäävät.
2. Pikku kuu osui isoon ja puhkaisi sen kuoren.
3. Pikku kuun aines (tumman harmaa) leviää Kuun pinnalle.
4. Pikku kuun aines sulautuu osaksi Kuun kuorta.