Jokainen on toispuolinen

Monta vuosikymmentä tutkijat olettivat, että ihmisen erottavat muista eläimistä muun muassa taipumus suosia oikeaa kättä ja aivopuoliskojen työnjako. Koska kieli ja käsien hienomotoriikka ovat ihmisen laji­piirteitä ja niitä molempia ohjaa vasen aivopuolisko, pääteltiin jopa, että aivojen epäsymmetrisyys on ollut koko ihmis­lajin syntymisen edellytys.

Viime vuosina on kuitenkin kertynyt mittava määrä havaintoja muista lajeista, jotka suosivat jompaakumpaa kehon puolta. Tämä tieto kyseenalaistaa käsityksen, jonka mukaan aivojen kaksi­jakoisuus olisi ihmisen erityispiirre. Se näyttäisi päinvastoin olevan kaikkien selkärankaisryhmien ominaisuus.

Ominaisuus periytyy selkärankaisten kantamuodolta

Italialainen neuropsykologi Giorgio Vallortigara Trenton yliopistosta ja käyttäytymisbiologi Lesley Rogers australialaisesta Uuden Englannin yliopistosta epäilevät jopa, että ominaisuus periytyy selkärankaisten yhteiseltä kantamuodolta puolen miljardin vuoden takaa.

”On mahdollista, että [ominaisuus] kehittyi muinaisessa selkärankaislajissa, ja siksi matelijoilla, sammakkoeläimillä, linnuilla ja nisäkkäillä on nykyään epäsymmetriset aivot. Myös tehtävien jakautumien aivojen eri osiin näyttää samanlaiselta”, sanoo Vallortigara.

Uusien löytöjen valossa näyttää ilmeiseltä, että selkärankaisten aivot jakautuivat toiminnallisesti kahteen osaan hyvin varhaisessa vaiheessa. Laajemmin tarkasteltuna epäsymmetristen aivojen yleisyys viittaa tutkijoiden mukaan siihen, että aivot toimivat paremmin tässä muodossa. Toispuolisuudesta on siis saattanut olla lajinkehityksen kannalta etua.

Aivopuoliskoilla omat keskukset

Ihmisen aivot ovat muun elimistön tavoin järjestyneet pystyakselin mukaan. Toinen puolisko saa aistiärsykkeitä vasemmalta ja toinen oikealta puolelta niin, että vasen aivopuolisko käsittelee elimistön oikeasta ja oikea vasemmasta puoliskosta tulevat ärsykkeet.

Lukuisat havainnot ja tutkimukset osoittavat, että myös eläimet tekevät tiettyjä asioita mieluummin vasemmalla tai oikealla raajalla tai muulla ruumiin­osalla. Tällainen käytös on niin johdonmukaista, että se tuskin on sattuma.

Tutkijat ovat havainneet, että monet kalat, matelijat ja sammakkoeläimet huomaavat ruokaa etsiessään paremmin oikealla kuin vasemmalla puolellaan olevat kohteet. Selitys lienee se, että niidenkin näköaistia ohjaa vasen aivopuolisko. Myös monet linnut kiinnittävät helpommin huomiota oikean silmänsä näkökentässä oleviin kohteisiin, ja ne ovat hanakampia käymään kiinni oikealla puolellaan olevaa ruokaan.

Rogers löysi viitteitä lintujen aivojen epäsymmetrisyydestä jo 1970-luvulla. Kananpojilla tehdyssä kokeessa ilmeni, että kun lintujen vasempaan aivo­puoliskoon ruiskutettiin näkö­kykyyn vaikuttavaa kemikaalia, ne eivät erottaneet jyviä pikku kivistä. Kun samaa ainetta ruiskutettiin oikeaan aivopuoliskoon, sillä ei ollut vaikutusta.

Useimmilla papukaijalajeilla esiintyy selvä taipumus poimia esineitä ja pitää niistä kiinni vasemmalla jalalla. Jopa 90 prosenttia papukaijoista on vasenjalkaisia. Papukaijojen tärkein esineiden käyttöön ja käsittelyyn käyttämä ruumiinosa on nokka, joten sitä voidaan verrata ihmisen oikeaan käteen. Vasen jalka rinnastuu vasempaan käteen.

Toisen jalan suosimista esiintyy myös sellaisilla linnuilla, jotka etsivät ravintoa jaloillaan. Tutkimuksissa on verrattu muun muassa kyyhkyjä, jotka käyttävät jalkojaan vain kävelemiseen, ja kanoja, jotka mielellään kuopivat maata jaloillaan ruokaa etsiessään. Kun linnuilla pantiin nokkaan teipin palanen, kyyhkyt yrittivät saada sen irti molempia jalkoja käyttäen. Kanat taas turvautuivat useimmiten oikeaan jalkaan.